Kohta

Tullessaan pohjoisesta juna puksuttaa Vantaan läpi ennen päätymistään Helsinkiin. Luultavasti pysähdytään Tikkurilassa. Sen jälkeen onkin Pasila, ja sitten liu´umme hiljalleen Töölönlahden ohi, Kansallismuseon siluetti, Finlandia-talon marmorit...ja päätepysäkki. Vantaan kohdalla ei ajattele muuta kuin että kohta ollaan Helsingissä, ei ole enää pitkälti.

Muutin Oulusta Helsinkiin 1998. Opettelin käyttämään metroa. Ensimmäinen kosketukseni Vantaaseen oli Ankkarokki. Silloisen miesystävän kanssa lähdimme huimapäisesti retkelle kauas Korsoon. Ilmainen konsertti, wow. Vaikka olikin jossain hevonkuusessa. Kartasta katsottiin ja lopulta oikeastaan vaan seurattiin massaa. Lähijunissa, minulle oudoissa kulkuvälineissä, oli ahdasta. Ultra Bra heitti keikan. Muistan laulaneeni mukana siitä kuinka leijonat savannilla nukahtaa. Kännykkä ei toiminut ja eksyin miesystävästä. Seuraavana vuonna Ankkarokista tulikin maksullinen.

Nyt 17 vuotta myöhemmin matkustin jälleen vartavasten Korsoon. Räkkärimarketti, Korson räkkärimarketti, oli ainoa jonka kuulin mieleni perukoilta. 

Lumo. Olen siitä kuullut, eikös se ollut aikoinaan jotain uutta. ”Monitoimikeskus LUMO on kulttuurin ja taiteen kohtauspaikka, jossa järjestetään korkeatasoisia kulttuuripalveluja” hehkuttaa nettisivu. No, minä tarvitsen ainakin sen kirjaston.

Vaihdoin Helsingin Energian Vantaan Energiaan. Netintarjoajalle uusi osoite, sähkösopimus ja kotivakuutus uusiksi, muuttofirman ja -laatikoiden tilaus. Homma rupeaa olemaan tekemistä vaille valmis.